Mistäs sitä nyt aloittaisi. Sattunut ja tapahtunut kaikenlaista.

Aloitetaan nyt vaikk

 

a siitä kuinka Elda kasvaa silmissä. Tuntuu että se on jo melkoinen jättiläinen. Varsinkin näyttää siltä, että jalat ovat hujahtaneet hurjasti.

Olin viikonloppuna Eldan kanssa Heinolassa. Neidin vatsa edelleen löysällä... Ostin sitä maitohappojauhe systeemiä, mutta vielä tehoa ei ollut juurikaan näkynyt. Vierailut meni todella hyvin. Nähtiin isukkeja, äippejä, sisaruksia ym. Elda oli lauantaina ensin äiskällä hoidossa muutaman tunnin. (Kutsui itseään jo mummiksi, joka hiukan huvitti.) Siellä pikku vahinko kävi matolle, mutta eipä siitä sen enempää. Oltiin iskällä yötä Elmun kanssa, ja se sopeutui sinne mainiosti. Retuutti isukkini hanskoja sen kun kerkesi ja sunnuntaina viihtyi sillä hoidossa muutaman tunnin. Eipä ainakaan valita hoitopaikoista kunhan seuraa vain löytyy. Huomasin siellä omakotitalon ihanuuden. Kuinka helppoa sisäsiistiksi opettaminen on. Kaksi herätystä yöllä ja hyvin ehdittiin ulos plöröille. Sänkyyn se tyrkyttää itseään kovasti. Kohta se sinne jo hyppääkin niin lähellä se jo on. Meikäläinen oli sunnuntaina melkoisen väsynyttä yöllisen elämän takia, mutta sentään ulos pystyi loikkimaan yöpuvussa huoletta...

Ainakaan isot miehet eivät Eldaa pelota. Nimittäin viikonloppuna 190cm:n miehiä tavattiin tusinan verran. Päin vastoin se on selvästi miesten perään. ;) Eldan suosikeiksi ylsi ehkä Kristianin veli ja mun sisko Tildi.

Päästiin vihdoin koirienkin kanssa sosialistautumaan.  Åsa ja Iippa olivat oikein mallileikkitovereita. Eldaa tosin harmitti kun ei vielä oikein perässä  pysynyt. Tyytyi välillä haukahtelemaan komennukseksi, että jos vähän odottaisivat. Juuri kun ehdin Emmalle kehua kuinka meidän Elda  ei juurikaan hauku, niin johan se siellä äänessä oli. (Kamera jäi autoon kun keli oli kurainen ja sateinen. :/ )

No sitten tämä  hässäkkä tarinointi alkaa. Eilen aamuna n. puoli kymmenen aikoja tytteli rupesi ensin itkeskelemään. Ihmettelin että mikäs nyt. No sitten alkoi oksentelu  ja mahoton laattaaminen. Aamun aikana valehtelematta kaksikymmentä kertaa. Lopussa tulikin enää nestettä ja  mahahappoja. Elda meni aika huonoon kuntoon. Ei se suostunut juomaan eikä syömään kun tarjottiin. Sitten tämä ripuli ongelma vielä lisänä. Pelkäsin että se kuivuu kohta kokonaan kun se oli kovin huono vointinen. Se ei noteerannut mitenkään... Mun piti vielä mennä töihin ja Kristianin kanssa soiteltiin vointia vähän väliä. Päädyttiin että, nyt viedään se lääkärille. No ajathan olivat niillä jo täyteen puukattu, mutta suostuivat ottamaan kun pentu oli kyseessä. Vastaan otollakin se vain makasi sylissä ja ei edes noteerannut toista koiraa. Eikä se edes tajunnut että se joutui hoitajan syliin ja jäi sinne. Se laitettiin tippaan päiväksi. Iltapäivällä vastassa oli iloinen ärsäle Elmeri. Mitään sen kummempaa ei löytynyt, mutta saatiin nyt kunnon ripuli ja oksennus lääkitys ja siihen tarkoitettua ruokaa. Eläinlääkäri nimitti Eldaa Pikkuriiviöksi. Se oli kuulema pistänyt hässäkän ja metelin pystyyn kun oli toennut ja tajunnut että se oli jätetty. Niin ja Elda muuten painoi 4, 8kg tosin punnitus tyhjällä vatsalla.

No nyt on Elmu taas oma itsensä. Riekkuralli käy kuumana kotona. :) Ihanaa kun se on taas iloinen. <3

 

Nasua noudetaan innolla.

Sitä mutustellaan ja se vain hymyilee.

Ollaan niin isoa tyttöä.

.

Sorsat ei kiinnostaneet, mutta lapaset kyllä.