Kertaillaanpas taas  lyhyesti, mitä kuukaudessa ollaan touhotettu.  Äsken tultiin Heinolasta.  Ajettiin koirakoluun suoraan jo matkalta.  Harjoiteltiin kontakteja, käännöksiä, häiriöitä, kohtaamisia, seisomista ym. Seuraaminen on parantunut hurjasti. Nyt Elda on hiffannut että pelkkä vilkaisu ei riitä vaan pitäisi tuijottaa minua samalla kun siinä vieressä hipsitään. Vielä kontakti ei ole kovin pitkä, mutta se tietää treeniä. Täys käännös vielä ontuu, ei kovin sulava. Seisomista ei oltukkaan vielä harjoiteltu yhtään joten peppu painoi maahan. Käskyä pitääkin ruveta opettamaan että idea menee perille. Ollaan edistytty kovasti, vaikka parikertaa on jäänytkin väliin kovien pakkasten ja agilityviikonlopun takia.

12-13.3 oltiin Eldan kanssa Turussa "agilityleiriviikonlopussa" Janita Leinosen opissa. Saatiin hyviä eväitä alkuun pääsemiseksi.  Samalla ainakin näki sen että Elda todella nautti touhuamisesta kentällä. Itseasiassa lelu toimi paremmin palkkana kuin namit. Välillä tosin tuntui että parhaiten Elda innostui kun sai kehuja ympäriinsä. Jännitin alkuunsa Eldan jaksamista keskittyä, koska sillä on niin voimakas tuo haju vietti. Siellä kun niitä tuoksuja tuppasi olemaan niin kovasti. Aina kun Janita neuvoi seuraavaa tehtävää tai korjausta suoritettuun niin Elda meni nuuhkun perässä, mutta heti kun kutsuin taas jatkamaan niin hajut jäivät.   Yövyttiin Helsingissä Ystäväni Annikan luona. Matka sujui yllättävän rattoisati.

Elda oli vielä sellainen suklaa pallero muihin perroihin nähden. Toivotaan että suklaiseksi jäisikin. Pitkäjalkainen se myöskin on. Hahmotti hyvin Eldan todellisen koon. Nähtiin myös kasvattajaa ja Eldan siskon Mökön omistajaa. Harmi vaan että  Mökö ei ollut paikalla.

Nyt olisi ehkä kuitenkin mahdollisuus päästä tässä keväällä aloittamaan pentuagi. Yhdeltä yksityiseltä huomasin että pidetään pentuagi kursseja. Lupasi ottaa yhteyttä kunhan tarkemmin selviää milloin alkaa. pidetään peukkuja.

Meinasin mennä myös Eldan kanssa näyttelykurssille joka alkaa huhtikuun puolella. Sitä en tiedä tuleeko meistä mitään näyttely hirmuja, mutta  siinä oppisi ainakin miten siellä liikutaan ja säännötkin ovat epäselviä. Eldakin kun on  hieman arkeli niin ajattelin että se tekisi hyvää sille kunse tottuisi että sitä tullaan hipelöimään.

Viime maanantaina ajelin turrikan pois. Tällä kertaa en ihan nahalle asti. Se odottakoon vielä kevääseen. Turkin alta paljastui pitkäkuonoinen, pienipäinen, siro likka. Hieman kesti totutella uuteen kuosiin, mutta nyt jo silmä lepää. Pään kanssa käytiin pientä taistelua, muuten meni suht mukavasti. Ainut ongelma on se, että Elda popsii kokoajan karvojaan. Oikein suorastaan ahmi ja minä yritin sitä mukaa noukkia niitä kidasta. Keräilin tukkoja pussiin ja aina kun sen silmä vältti niin jo kuono oli pussissa... Ja kyllähän sitä karvaa näytti seuraavana päivänä niistä kikkareista löytyvän. ONKO TÄMÄ NORMAALIA VESIKOIRAN TOIMINTAA TAI KOIRAN YLEENSÄ?

Annikan sänky valloitettuna.

Janitan opissa. Treenataan keppejä.

Sieltä se meidän sirous taas paljastui,

Tälläinenkin pari kiloinen koirulikin kävi meillä tässä taannoin kylässä. Leikit meni suht mukavasti, vaikka kokoero oli melko iso. Välillä hirvitti että Ruusun pää jää Eldan suuhun kun se niin kovasti niitä leukoja loksutti.