Muutettiin tonne! http://munkero.blogspot.fi/

Eka nolla rata täräytettiin Tampereella agiradalta19.6 . Oltiin sillä 2/26. :) Toinen perjantaina 29.6  hyppäriltä Tuorlan juhannuskisoissa.  Oltiin sillä 3/26. Hävittiin tokalle kaks sadasosaa ja ekalle n. 0,5 sekkaa. Eikä ees ollu mikään täydellinen rata. Yhteen kohtaan ainaski tuli turha kaarratus. Oon vaan niin tyytyväinen siitä että ollan ihan bortsujen kyljessä kiinni. Nimittäin ne kaks ekaa oli BC:tä tietty.  Agiradalta tipahti rimavitonen. Oltiin sillä  myös kolmansia. Mulla tuli käskyt ja ohjaukset koko radan melkeen myöhässä.  Sitten ihmetykseni hitaudelleni sai vastinetta katsoessani tuloksia. Meidän aika oli tli -20 sekuntii ja 2,5 sekuntia nopein aika!! Ei musta turhaan tuntunu että koira pinkoo salamana ja en kerkee tehä siellä mitää. Elda on niin super! Vauhti nousee kisa kisalta ja meikäläinen rupee olemaan pulassa.

Elda on kerännyt hirmuisesti kehuja. Minun rakas pitkäkoipi. <3 Kuulemma harvoin näkee noin nopeaa vesikoiraa maksiluokassa. Kuinkakohan kauan tuo meinaa nostella tuota vauhtiaan??


Meistä oli napattu kuvakin. (hyppäri nollaradasta)


Lauantaina käytiin vielä yhdellä agiradalla "treenamassa kontakteja". Pilasin radan jo alkumetreillä tehden pakkovalssin liian lähelle keppejä ja tyrkkäsin Eldan suoraan kakkosväliin. Ai että muo otti päähän. Se oli sitten eka keppivirhe ja täysin mun piikkiin. Loppu sitten  menikin treenaten kontakteja. Nyt se sitten jo tapahtui.. Elda ennakoi vapautus käskyä kontakteilla. Aika pahasti jo!! :/ Ottaa sen, mutta ei odota vapautusta. Nyt sitten niitä treenaamaan. Elkku rupeaa käymään jo muutenkin lähdössä niin kuumana että varasti lämmittely hypyillä kolme kertaa. Onneksi ei sentään kisassa. Enpä uskonut tätä päivää tulevan että se rupeis ottamaan  varaslähtöjä. Sen verta paikalla pysymistä oon kyllä painottanu. Elda on niin täpinöissään kisaamisesta ettei lelukaan kelpaa sille kisasuorituksen jälkeen. :(

Treenilistaa riittää. Kunhan nyt päästään treenaamaan ittekseen. Ostin kuukaudeksi näin alkuun avaimen einäkuulle, jolla päästään treenailemaan yksityiseen koirakouluun aina kun siellä on vapaata. Kontakteja, kontakteja, kontakteja, PÖYTÄ kuntoon, niisto kuntoon ja muitakin suunnitelmia olis, vaan kun päästään niintä toteuttamaan.

Lauantaina lähdinkin kisoista suoraa päätä junalle. Määränpäänä meillä oli Jyväskylä ja sieltä suuntana Konffa Keurulla. Junan koiravaunu olikin sitten melkos en täynnä. Sekaan mahtui vielä yksi kuonopannallinen Pelki joka piti pientä hässäkkää yllä. Eldalle voi antaa taas täydet pointsit matkustamisesta. Jouduin ottamaan Eldan syliin, ja käännätin sen selän vielä tälle yhdelle tapaukselle, ettei turhaan tule silmäkontaktia. Lattialla ei ollut oikein tilaa, eikä uskallusta siinä pitää.... Neljätoista kilonen sylikoira veteli täyttähäkää hirsiä sylissäni välittämättä ympäristön hälystä. tuli jotenkin vaan niin onnellinen olo siitä kuinka se luottaa minuun ja pystyy rentoutumaan vaikka vieressä on "terroristi".
 
Konffassakin Elda esitti erityisen upeaa käytöstä kaiken sen ihmispaljouden keskellä.  Saavuttiin yöllä lähemmäs kolmen aikoja Annikan mökille Muurameen, jossa meitä odotti ihana siskonpeti. Sielläkin Elda esitti niin maltillista käytöstä kaikessa siinä ahtaudessa.  Elda oikein nautiskeli kaiken huomion keskipisteenä olemisesta. Sai mennä pedistä petiin lelliteltäväksi ja lässyteltäväksi. Pihallekkin sen pysty laskemaan ittekseen, eikä tuo mihinkään omille teille lähde. On se niin huippu. Vesikoirarodusta innostujia oli jos jonkinmoista, mutta minä palauttelin maantasalle kertomalla rodusta ja eldasta kaiken kauheita kauhutarinoita. ;D

Nyt täytyy perua ne tavoitteet kakkos sarjaan siirtymisestä. Mie luulin että aluevalmennus olisi vasta kesäkuunlopussa, jolloin olisin ehtinyt juhannus kisat ja vielä yhdet muutkin kisat. Nehän onkin  nyt jo pian joka tietää sitä, ettei myö millään ehditä keräämään niitä nollia kasaamaan, kun ne treenit onkin jo näin pian, eikä kisojakaan  ole oikein tiedossa.

Viikonloppuna oltiin  Porissa  viettämässä minun ja Tildin synttäreitä. Taas tuli vuosi lisää, mutta vielä en jaksa aloittaa ikäkriisejä. Edellinenhän oli 17 vuotiaana. Majotuimme Yyterin campingissa pikkuruisessa mökissä. Meille kolmelle oikein sopiva, siis Elda oli se kolmaspyörä. Samaan reissuun yhdistettiin sopivasti agikisat Elkun kanssa.

Kisathan meni alle odotusten. Harmittaa kovasti, niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana nollat olivat. Eka rata kaatui pöytään. No se kaatui jo siinä vaiheessa, kun tajusin että se pöytä siellä radalla nökötti. Koko este on mielestäni niin  turha. Myönnän ettei olla juurikaan treenattu koko estettä. Elda ei edes tiedä pöytä käskyä. Tajusin myös ettei olla maksi pöydällä harjoteltu kertaakaan. Taas tietää mitä pitäisi treenata. Olin melko varma että Elda hyppää päälle, mutta jatkaa matkaa, mutta se juoksikin pöydän alle. Se oli niin koominen tilanne, etten tiedä oisinko itkeny vai nauranu. Se luuli että pöytä on joku tunneli.


Lopulta Elda löysi pöydälle. :D


Loppusuoralla ei pysynyt enää emäntä eikä kamerakaan  Mäykyn vauhdissa

.
Muisteltiin vähän niitä kontakteja leikkipuiston tuolilla. (vasta myöhemmin huomattiin leikkipuiston koirankieltomerkki)



Mäykyn herättelyä.



Mäykky sai kokea myös aavikkokoiran elämää Yyterin rannoilla ( Koirankieltomerkkejä taas uhmaten)


Taustalla "aavikkokoira"



Sitten vähän totisempaakin lajia, siis minigolffia ja armotonta ja veristä taistelua. :D



Hyppäriltä ärsyttävä rima vitonen. ei kannata kattoa ihan loppuun, kun kameranaiselta unohtui kamera päälle kaiken keskellä ja en millään jaksanut ruveta leikkaamaan.



Hylly täysin mun piikkiin. Ohjasin koiran itse putkeen vaikka, piti mennä A:lle.

Oon niin innoissan!
Elda on niin huippu. Tekee töitä hirmuisella tarmolla ja oppii uudet ohjaukset ja kuviot käden käänteessä. Miten tuo koira kehittyykin niin nopeaan tahtii. Niin rakas Luikero Lurjukseni. <3 muo niin ihmetyttää kuinnka miellyttämisen haluinen koira se loppujen lopuksi tuolla kentällä on. Se tekee just niin kun mä ohjaan, ohjautuu hyvin pienillä ohjauksilla ja jos jokin virhe tupsahtaa niin seuraavalla kerralla haluaa korjata ja näyttää , että kyllähän mä tän osaan. Mie niin rakastan tuota  Lurjusta.



Kotioloissa miellyttäminen ja yhteistyö halukkuus kaikkoavat saman tein. Niin jäärä kuin se onkin. Mikään ei ikinä mene ykkösellä kaaliin. Vähintään se kolme kertaa se yrittää  kusettaa tai tekeytyy kuuroksi ja tyhmäksi, ymmärtämättömäksi apinaksi. Meillä on ainainen taistelu joka asiassa. Miun pitää aina komentaa tosissani, muuten ei mene perille. Sekös välillä hermojani raastaa ja kun hermostua ei sen kanssa saisi, kun sitähän se just kerjää. Muutamat kerrat oon taas joutunu pistämään sitä matalaksi lenkillä. Se rupeaa hepuloimaan, tappelemaan keppien ottamisesta ja sitten se kilahtaa vaan. Sitten kun tuo piski vielä osaa  huiputtaa leikkimällä muka alistunutta. Kun päästän sen  pinteestä on taas piru valloillaa.  Se osaa kusettamisen taidon ja mie oon ihan liika hyväuskonen blondi.

Palatakseni näihin hyviin fiiliksiin viikonlopulta voinen kertoa olleeni Ndadorin järjestämällä koulutusviikonlopulla Elina Jänesniemen opeissa. Oon niin intona. Meillä meni oikeesti huippu hyvin. Opittiin niin hirmu paljon uusia juttuja taas. Elina tykkäsi kovasti Eldan menosta ja sain minäkin jotain kehuja, jotta kusi voisi nousta oikein kunnolla kaaliin. :D Mie oon vaan niin tyytyväinen, koska meidän meno rupee oikeesti tuntumaan tosi hyvältä.  Me vaan kuulutaan yhteen! On vaan niin huippu fiilikset yhteisestä työskentelystä ja siitä kuinka rupeamme hioutumaan yhteen. Ei vois parempaa koiraa olla näin aloittelevalla agilityohjaajalla. Hirmuisesti tuli varmuutta ohjaamiseen ja luottoa koiraani Eldemariin. Ollaan nyt ruvettu treenaamaan kuuskymppisillä ja luulen että se onkin meille aika sopiva treenikorkeus. Ymmärsin ehkä taas jotain ohjausvalinnoista, mikä on nopein ja paras vaihtoehto maksikoiralle ja minun koiralleni. Useimmiten mielummin pitää vauhdin yllä kuin katkasee pienillä pyörityksillä. Saan ehkä muutaman yksärin kesäkuulle vielä Elinalta. Se olisi niin huippua! Sen koulutus tyyli sopii meille kuin suklaa suuhuni.