Mistäkö nyt aloittaisin kirjoittamisen.

Möllikisaura tuli korkattua Kotkan koiraystävien järjestämässä kisassa. Vaikka sinäänsä jäi hyvä mieli kisasta, niin kovasti harmitti että lähdettiin sinne edes. Silloinhan oli kovaa pakkasta. Kouvolassa -15. Katoin netin säätiedoista että Kotkassa ois -10, joten ajattelin että kyllä myö taretaan. No siellä olikin -14. Itsellä ei kovin hyvä fiilis ollut kun näpit oli aivan jäässä, varsinkin kun hanskat joutui ottamaan pois ohjaamiseen. Koiria oli älytön määrä ja kaikki oli hallissa sisällä. Ärsytti suorastaan kun ihmiset päästää ne koiransa toisten luokse kysymättä.. :/ Sieltähän se  elda sitten sai sen kennelyskän. ainakin luultavasti, koska oireet alkoi kolmepäivää sen jälkeen. Normaalistihan en päästä nuuskimaan muita koiria kun treenataan, koska tahdon että koira tietää ettei sillon keskitytä muihin koiriin vaan hommiin. Siellä ei voinut oikein välttyä kosketuksilta.  Tai oikeastaan ei nyt satavarmaa ollu oliko se kennelyskää, mutta epäilen että oli, koska sitä kovasti liikkeellä nyt. Eldalla oli oikeastaan kurkunpään ja keuhkoputken tulehdus ja sai siihen antipiotit. Oli aika rouhea tuo kurkku loppujenlopuksija mäkin tein vähän virheen kun en heti tajunnut että se oli sitä ja lähdettiin reissuun Helsinkiin. Ensin matkustettiin junalla Helsinkiin ja siellä bussilla siskoni luokse. Jouduttiin istumaan Helsingin päässä  KAKSI TUNTIA  bussissa huonon kelin ja niiden kauheiden ketjukolareiden vuoksi. Hyväähän se tekee koiralle istua kylmällä lattialla kaks tuntia. normaalisti siis tossa matkassa kuluisi puolituntia. Seuraavana yönä se yskä paheni .Saman aikaisesti kun oireet alkoi, niin Elda oli murtautunut makuuhuoneeseemme ja todistusaineistona tästä löysin pureskeltut kuulokkeet sängyltä, joten luulin että se röhi kurkkuun takertuneita kuulokkeiden palasia. Sääliä ei silloin siis kovinkaan paljon herunut piskille. Tulee kyllä huono omatunto noista omista valinnoista ja siitä minkälainen koiran omistaja oikein olen. Ensin vie koiransa kisaamaan hytäävään pakkaseen, koska itsellä niin kova into päästä testaamaan taitojamme, sitten syyttää koiraa puretuista kuulokkeista ja ei tajua että koira onkin kipeä. Rahaa koiraa junassa ja bussissa ja lenkittää normaalipituisia lenkkeijäkin. Tyhmä minä!

No niistä kisoista sen verran kuitenkin vaikka en viitsisi edes kovinkaan miettiä niitä. Oppia saatiin paljon kuitenkin tai mitä pitäisi opetella. Paremmin oikeastaan meni tuo kisaavien rata kuin se helpompi. Katsoin radan kun estekorkeudet oli medien ja en tajunnut että tokihan muuri on korkeampi maxeilla. Niin myöhän ei oltu vielä hypätty ollenkaan maxien muuria! Jaiks! No ohihan se tuli siitä, tosin ajattelin etten rupea sitä varmistelemaankaan vaan menin kun muutosta ei olisi ollut. no sitä en  tiedä oliko hyvä valinta tuo kun kerran ohi tuli. Siinä helpommassa radassa nyt ei mitään ihmeelistä ollut. Saatiin hyvin treenattuu putki-irtoamista ja hyvinhän nuo onnistuivat. Ekalla radalla eldalla vire ei ollut se paras, joten esim A: tuli vähän varoen. Vaikeammalla radalla vire oli sitä omaa Eldaa ja ihan eri meno oli päällä. Tossa näkee että kokematon koira  ( ja emäntä) reagoi uusiin tilanteisiin, joten sen puoleen pitäis päästä enemmän möllikisoihin niin sais harjoteltuu erilaisia kisatilanteita. Kisarata meni oikeastaan tosi kivasti. Kontaktit halusin ottaa varmanpäälle, joten sijoittuminen ei ollut mitenkään tärkeätä. Kepit meni superhyvin! :)

Kuukauden tauko on nyt pidetty ja taas ollaan treenikunnossa. Kipeenä ollessaan tuli hieman turhankin paljon lällyteltyä Eldaa ja sen myötä sekin yritti ottaa lisää omia valtuuksia. Koiran pitäminen pakkolevossa on kauheaa. Tulipahan sentään opetettua muutama uusi temppu Eldalle. Naapurit varmaan tosi innoissaan temppukoulustamme. Koira ja emäntä huutavat kilpaa. :DSiis tolle piskille on vaikee opettaa noita temppuja. Siis tyhmä se ei ole, mutta se kiihtyy vaan niin super helposti. Elda on niin malttamaton ja jos se ei hoksaa temppua heti, niin se alkaa huutamaan, rääkymään ja haukkumaan. Jossain vaiheessa minä kiehahdan ja sitten me huudetaan kilpaa. Itse en välttämättä tätä kovaäänistä yhteistoimintaamme huomaa, mutta Kristian joutuu usein puhaltamaan pelin poikki jotta vältymme häädöiltä. Niin ja miks mä aina keksin ruveta opettamaan temppuja illalla tai sunnuntaina. Onneks sairasloman aikaan sattui samaanaikkan kovien pakkasten kanssa, ja koeviikollakaan meikäläinenkään ei voinut paeta treenaamaan vaan oli pakko antautua lukemiselle.

Ollaan alotettu nyt  treenaamaan myös kssk:lla.  Emännällä kuin koirallakin syyhysivät tassut ja kädet jo treenaamaan. Oltiin nyt ensimmäistä kertaa uudessa treeniryhmässä. Mentiin hallille bussilla, koska Kristian oli työhaastattelussa Turussa, olin siis autoton. Ainakin tuli kunnon alkulämmittelyt pohjalle, kun olin katsonut treeniajan väärin. Treenaajia oli todella paljon, itse kun olen tottunut Homeetalla treenaamaan 2-3 koiran ryhmissä. Sain kyllä hävetä koiraani silmät päästäni. Se huusi kentän laidalla kuin hyena ja yritti hyökkäillä kentälle muiden suorittaessa ratojaan. Maxithan joutuivat tietty odottamaan että minit ja muut meni ensin ennenkuin voitiin nostaa rimojen korkeuksia. Molemmilla hallipuoliskoilla oli harjoitusta, joten koiraa ei voinut kävelyttää laitoja pitkin ja en saanut sitä sinne autoonkaan rauhottumaan. Ettäs tämmönen uusi treeni tulokas. Kiljukaula toimi ainakin oivana häiriöharjoitteena muille ja onnistuikin siinä aika hyvin. Sitten kun meidän vuoro viimein koitti, niin Piskini paiski töitä älyttömällä motivaatiolla ja tarmolla. Ei enää tarvinnut kyllä hävetä. Piiloputkiin irtosi upeasti ja keppejä pisteli menevään todella sukkelaan, eikä ottanut yhtään häiriötä vaikka jättäydyin tai kuljin kauempana sivulla. Olin siis todella yllättynyt siitä että pystyi aika paljonkin olemaan irti kepeistä, sillä ei oltu juurikaan sitä vielä harjoiteltu. Täytyy myöntää kyllä tyytyväisyyteni Kiljukaulaani kohtaan. On se vaan niin hyvä! On kyllä suuri etu, että on noin motivoitunut työskentelijä tuo Piskini. Siis työ on sille kuin puoliruokaa, ja onhan se myös kiva harrastaa kun näkee että koira oikeasti nauttii tekemisestä.

Aloitetaan ens torstaina myös uusi harrastus nimittäin pallopaimennus. Se on taktikoidusti ja sopivasti agitreenien jälkeen, joten jospa pahimmat energiat ois saatu tuhottua ja Kiljukaula keskittyisi enemmän ylikuumentumatta hommaan. Täytyy ostaa jumppapallo ja ruveta opettamaan kuonokosketusta. Ollaan oikeastaan aloitettu jo opetus käteen kosketus ja hiemaan oveenkin. Oven Piski kyllä avaa tassulla, joten ajattelin että ovi ei ole välttämättä paras paikka kuonokosketuksen opettamiseen. Tarkoituksena pallopaimennuksella on  kehittää Eldan keskittymis kykyä, koska se vaatii hiukka vielä hiomista. :D Saa nähdä kuinka kauasn pallo pysyy ehjänä Kiljukaulan käsittelyssä.

Tälläinen on oma pikku Kiljukaulani: Pakottaa tahtoonsa keinoilla näillä monilla,  Tahtoo rakastaa niin kovasti, mutta välillä turhankin rajusti, jos rakkauden tunnustukset  ei kelpaa niin pussaataan sitten vaikka väkisin. Niin rakas Kiljukaulani