Nyt on kisalisenssi maksettu, joten kisaamaan vaan. :) Muo jännittää jo nyt hirmuisesti!! Iik!
Suunnitelmissa olisi aloittaa kisauramme Kotka Santalahden kisoista. Mikäs sen parempaa kuin kisata kivassa ympäsristössä meren rannalla. Katotaan ni Elda syöksyy mereen eikä esteille. ;D
Muutama viikko olis vielä aika treenailla ja sitten agilitykisauramme saa alun, se jää nähtäväksi millaisen. Tavoittelemaan lähdetään toki hakemaan nollaratoja joka ikisestä startista, mutta yhteen nollaan olisin jo hirmuisen tyytyväinen. Kisat siis 19 ja 20.5. Molemmille päiville kaksi starttia, mikä kuulostaa aika sopivalta.

Ollaan käyty nyt harvase päivä treenailemassa kontakteja Kasarminmäenkentällä lenkin yhteydessä. Kentälle ei vielä ole tuotu puomia, joten A:lla ja keinulla treenailtu lähinnä ja yhdistelty pieniä radan pätkiä kontakteihin. Kotona  ollaan tehty naksu laatikko treeniä ja iltasin oon heitelly Eldalle frisbeetä. Frisbeen noutamisen uskon kehittävän nopeutta ja Elda rakastaa sitä ainakin yhtäpaljon kuin agilityäkin. Noutajan hellää suuta  Elda ei tosin omista. Frisbeet ovat täynnä hampaan jälkiä ja yksi löysempi frisbee on vääntynyt. Täytyyhän se saalis ensin listiä ja riepotella, että tuo varmasti kuolleen saaliin mammalle. :D  Mulla on sellainen tunne, että mun frisbeen heittotaidot ovat parantuneet.  Kykenen jopa  ottamaan pientä vauhtia ja silti suuntavaisto pysyy kohdillaan. :D  Saan sentään jo suht suoria heittoja aikaiseksi. Kristianiltakin tuli jotain kehun tapaista, tai sitteen se  yritää vaan kosiskella muo heittelemään radalle sen kanssa.

Käytiin äsken just Eldan kanssa juoksulenkillä. itselläni olisi kulkenut, mutta Eldaa kiinnosti vain puoleen matkaan.  Alkuunsa juoksi niin kauniilla ravilla ja oikein ihastelin sen askellusta, mutta sitten tahti lopahti. Väsyneeltä se ei vaikuttanut, mutta pienoinen "pulkka" se kyllä oli. Käveltiin sitten loppumatka ja edelleen se tuppas olemaan "pulkkana". Musta tuntuu että Eldaa ei vaan kiinnosta. Muutama kilsa on kivaa , mutta sitten se kyllästyy. Tais pettyy kun ei mentykkään tänään kentälle treenaamaan agilityä.

Koirakuumetta on ollut myös havaittavissa jo jonkin aikaa , vaikka suunnitelmissa ei olekkaan ottaa ihan heti ole pentua. Vastahan me ruvetaan Eldankin kanssa kisaamaankin. Yksinkertasesti ei olisi myöskään varaa treenata kahden koiran kanssa. Sen verta kallis harrastus tämä agility on. Haluun käydä kuiteskin mahdollisimman paljon noissa koulutuksissa, koska niistä saa niin paljon irti ja kerralla oikein opitut asiat on vaan tosi tärkeitä. Kokemuksesta lentopallon osalta tiedän, kuinka vaikeaa on muuttaa tai korjata värin opittua tekniikkaa. Alunperin oon aatellu ,että vesikoira sen olla ja pitää, varsinkin kun oon ollu tosi tyytyväinen Eldaan, sen työskentelyyn ja motivoituneisuuteen, oppimiskykyyn  ja kaikkeen. :) No nyt on tullut kuitenkin kilpaileva rotu vierelle, josta oon kovasti etsinyt tietoa. En usko että arvaatte, koska en olisi itsekkään arvannut kiinnostuvani kyseisestä rodusta. En aijo paljastaa suunnitelmistani sen enempää, koska mieli voi vielä muuttua, eikä asiakaan ole vielä ajankohtainen. Saas nähdä. :D Itseasiassa olisin löytänyt jo pari mielenkiintoista yhdistelmääkin, jotka tosin olivat ulkomailta. onneksi kristian palauttaa maan tasalle ja takoo järkeä päähän. Yleensä se on kyllä toisinpäin, mutta koirat saavat mieleni sekaisin.

Heissulivei!

Ps. Meiillä taisi tullakin Eldan kanssa justiinsa vuosi täyteen  agilityharrastuksen parissa.

Pääsiäisenä tuli ylläksellä aloitettua kuntokausi. Neljältä päivältä kertyi yli 80 km.


Juoksujen jälkeen ollaan taas päästy treenaamisen makuun ja koulutuksissakin käyty. Olen autottomana viikot, joten  on täytynyt tyytyä viikonloppu treenaamiseen. :( Eiköhän kohta jo päästä Kasarminmäen kentälle treenailemaan. Sinne voidaankin mennä kävellen ja samalla hoituu lämmittelyt ja jäähdyttelyt. ;)

Ollaan vielä toukokuu Eldan kanssa täällä Kouvolassa, mutta sitten maisemamme vaihtuu kesäksi Turkuun. Syksyksi palataan sitten takaisin kun koulu alkaa. Harmi sinäänsä, kun tuo kenttäkin olisi tossa vieressä, mutta Turustakin olen tsekkaillut paikkoja missä voisi käydä itsekseen treenailemassa. Harmi vaan kun Kelpokoirilla ei järjestetä kesällä mitään kursseja. Ois tullu niin loistavaa tehotreeniä kesällä. Täytyy kai ottaa joskus yksäreitä, jos saan jonkun mun kanssa puolittamaan tunnin.

Huhtikuussa oltiin eka Heli Nuorivuoren kulutuksessa, sitten viime lauantaina Maiju Korhosen ja sunnuntaina vielä Kim Kurkisen. Kaikissa oppi hurjasti ja meillä oli Eldan kansaa mukava tekemisen meininki. Aletaan pikkuhiljaa hioutua yhteen ja luottaminenkin vahvistuu kokoajan. Vielä on paljon opittavaa siinä että opin tuntemaan Eldan ja  mitkä ohjaukset missäkin tilanteissa toimii parhaiten. Useinmiten en olisi valinnut ensimmäisenä sitä ohjausta , mikä loppujenlopuksi todettiin toimivan parhaiten. Päästiin lopuksi, jopa Helin ja Maijun radat läpi  kokonaan. Tuntui tosi mageelta. :) Kim Kurkisen rataa ei enää edes lähdetty kokeilemaan, koska oltiin niin poikki Eldan kanssa kumpikun, ettei mitään järkeä. Rata oli ensinnäkin pitkä ja siinä meni aikaa ennen kuin kahlattiin se läpi, se oli  myös vaikein näistä ja siinä radassa jos missä sai juosta. Kuumuus myös hieman hidasti tahtia. Olin aivan piipussa, vaikka vielä olisin pystynyt juoksemaan, niin ohjaamaan en enää kyennyt. Siinä vaiheessa kun minä rupean olemaan finaalissa ei pää enää toimi. Ohjaukset ja käskyt rupeaa tulemaan super myöhässä. Jokaisessa koulutuksessa opittiin paljon uutta ja kaikki radat oli kovin erilaisia. Noi on vaan niin hyviä noi koulutukset ja se just kun käy eri kouluttajilla oppii jokaisen kouluttajan vahvuuksia ja tapoja tehdä asioita.

Elda on hyppinyt jo kuuskymppisillä rimoillakin ja eipä tuo tee sille heikkoakaan. Ainoastaan huomaa että maksi esteillä se väsyy nopeammin kuin medeillä. Olin myös toissa viikonloppuna talkoilemassa KSSk:n kisoissa. Hirmuinen kisa into iski ja ykkösratoja kattellessa tuli semmoinen olo, että eiköhän mekin jo tonne joukkoon mahduta. Kisojakin ollaan mietitty. Harkinnassa on nyt tampereen kisat toukokuun 19-20 tai samana viikonloppuna santalahden kisat Kotkassa. Kuhan nyt saadaan hiottua noita kontakteja vielä ja  hommattua sen lisenssin. Agilisenssin tilaamisessa ollut nimi hässäkkää, joten tilaamatta edelleen.

Juokseminenkin ollaan Eldan kanssa aloitettu. Suurin piirtein kolmesti viikossa ollaan käyty hölkällä ja nopeasti se kunto kohoaa. Kim Kurkisen treenin jälkeen tosin jäi sellainen olo, että kunto on surkea, joten lenkille vaan. Ostin Eldalle jopa vetovaljaat ja itselleni sen vetovyön. Eipä tuo juurikaan vedä, mutta saanpahan kädet ainaskin vapaaksi. Ruipelolle tuli sitten xs:n vetovaljaat. ;) Myyjä oli hieman ihmeissään että vesikoiralla xs:n valjaat. Kyseli myös ,että mitä syötän koiralleni, piti varmaan alikehittyneenä... :D En ajatellutaan hankkia mitää maskuliinista mötikkää agilitykaverikseni. Mun mielestä sille on jopa kehkeytynyt lihasmassaa viime kesään verraten. ;) Hieman pitkä turpainenhan se on, mutta mulle Elda on paras. <3

Eldan motoriikka on kehittynyt myös kovasti. Ennen se ei frisbeetä saanut juurikaan kiinni, mutta tänä keväänä naappaillut huikeita koppeja. Viime kesänä se juoksi päättömästi vain eteenpäin katsomatta yhtään mihin se  kiekko lentää, nykyään malttaa jopa seurata sitä kiekkoa. Itkupotkuraivaritkin ovat loppuneet, jotka ennen alkoivat heittämisen loputtua.  Edelleen tosin josElda kulee fribee korin kilahduksen, sillä lentää aivot narikkaan. :D

Sai ainakin nauraa kun noita katselin. Varovaista hipsuttelulta mun meno kyllä näytti, varsinkin ensimmäisenä päivänä. Takapirulta (Kristian) sain heti kommenttia, että sen kannattaisi varmaan ruveta ohjaamaan Eldaa kun meiltä tuo ei oikein suju. Ostakoon oman treenkaverin ja kouluttakoon alusta lähtien. Onhan se jo huomattu trampoliinilla pomppimisesta,  että sillä ei ole kordinaatio taitoja juurikaan.  Pitää viedä se jokupäivä kokeilemaan ohjaamista, jotta tajuaa ettei toi niin helppoa oo.

Kiitokset Emmalle videoista! Yllätyin ihan, että sain ne näinkin nopeasti käsiini. :D
Mulle taitaa tehdä vaikeaa noi nopeat vauhdin muutokset. Mokasin tosi usein ainakun nopeasta vauhdista olisi täytynyt hidastaa ohjaukseen. Varmistelen liikaa myös Eldan tulemista, jolloin myöhästyn seuraavasta ohjauksesta. Hiomista on ja paljon. Kokonaiuuden suorittaminen on haastavaa. Yksittäisiä hyviä suorituksia, mutta eheys puuttuu. Paniikki ja epävarmuuteni paistaa. Hurjasti noista videomateriaaleista oppii. Esimerkiksi en ollut tiedostanut sitä, että  välistävedoissa suoritin ohjaukset aika paljon irti esteistä. Enempää en nyt jaksa kommentoida, mutta paljon on treenattavaa.

Mitä Iida huutaa tossa tokalla videolla alussa? Huutako se että TYHMÄ OOTTAA, TYHMÄ OOTTAA! Naurekelin vaan kun kattelin noita. :D

"Koulukiusattu kupolipää"

Elda aloittikin sitten juoksunsa. Viikko sitten maanantaina alkoivat Emman , Lotan ja Iidan kanssa vietetyn treeniviikonlopun jälkeen. Merkkeijä oli toki olemassa, mutten tahtonut uskoa. Totta se vaan on, juoksuväli  oli vain viisi kuukautta. Siis 5kk! En ala kyllä yhtään jos meinaa ruveta jatkossakin pitämään viiden kuukauden  välein juoksuja. Ärsyttää! Juuri kun päästiin taas vauhtiin treenaamisessa sitten yskän jälkeen, niin eikö taas taukoa pukkaa. Kaks viikkoa siis ois vielä. Okei myönnettäköön se , että juoksut tulivat sen puoleen sopivasti, että ei tarvinnut mitään varattuja koulutuksia perua. Ja nyt uskaltaa taas tyrkyttää itseään kaikkiin koulutus sessioihin mukaan, mikäli rahaa vaan riittää. :D Kolmet suunnittelemani möllikisat jäävät tosin väliin. :/

Elda on ollut kovin huomiponkipeä ja älytön lällykkä. Se on ollut muutenkin hieman apaattinen ja väsynyt. Ihan kuin meillä asustelisi juoksujen aikaa toinen koira. Emman ja Lotan lähdettyä koirineen ihmettelin kuinka Elda tahtoi väkisin hellyyttä. Se tallusteli mun paperikasan ja koulukirjojen päältä, lösähti syliini autuaana. Aattelin, että se sai Iipalta sen verran kurmuutusta omassa kodissaan, että sitä otti luonnon päälle ja nyt tahtoi nautiskella ainokaiskoiran elämää. Juoksuisen koiran mamoilua tuo vain olikin.

Juoksujen aikaan ei treenaamann siis olla päästy, mutta edellisenä viikonloppuna luonani kyläili Lotta Telman, sekä Emma Åsan ja Iipan kanssa. Oli hurjan mukava viikonloppu, ainut että se hujahti liian nopeasti. Meitä treenauttamaan lupautui tulemaan Lotan ja Emman kaveri Iida. (Iida Koskelainen) Minä ängin siinä sivussa myös oppin. :D Tykkäsin kovasti Iidan tyylistä koulluttaa ja neuvoa. Opin hirmu paljon asioita. Yhdessä viikonlopussa en varmaan oo saanu kerralla niin paljon uusia juttuja kuin nyt. Oli myös tosi mukava katsoa toisten tekemistä koirineen. Tuntui, että opin hirmuisesti jo siinä kun katsoin esim.  Åsan ja Emman menoa kentällä. Tosin saatoin kuvitella oppivani, koska en kuitenkaan tehnyt itse kentäläl, niin kuin olin päättänyt tehdä, tai miten Emmaa oli neuvottu. Mun ohjaaminen kentällä on niin paniikinomaista ja täten valitsen hätiköidysti paniikki ohjausratkaisuja, jotka eivät ole niitä fiksuimpia. :D Oon vaan niin epävarma vielä ohjaamisessa. Elda meni kyllä mahtavasti. Intopiukassa, vaikka mä usein tyrinkin. Se yrittää aina loppuun asti, vaikka asetan sille välillä mahdottimia tilanteita. Hyvä mieli tuli myös siitä, kuinka Eldahan pomppi maksi korkeuksia nuoruuden innolla. Rimoja ei tippunut kuin muutama koko treeneissä. Vaikka korkeudet olivatkin maksin matalimmalla, niin jos niiden hyppinen näytti aika vaivattomlta, miksei muka korkeammatkin onnistuisi. Ehkä mulla vaan on pääkopan sisällä jotain mätää, kun aliarvioin koiraani.

Ootan että pääsen katsomaan niitä treenivideoita ja spekuloimaan tekemistämme Eldan kanssa. Sitten kunhan Emma lähettää muistitikulla kuvamateriaalit. :D Katsotaan josko jotain tännekkin blogiin uskaltaisin laittaa.

Asioita mitä pitää ainaskin treenata juoksujen loputtua:
- Päällejuoksuja, välistävetoja ja niitä saman tyyppisiä ohjauksia joiden nimet eivät muistu tässä hetkessä mieleeni.
- Kontakteja Iidan  uusilla neuvoilla. :)
- Keppien päässä valssia ja persjättöä
- valssien ajottamista
- Opeteltava pitämään ohjauskäsi loppuunasti kepeillä kuin muissakin ohjaustilanteissa. !!

Hitsi kun nyt en kaikkea taas muista.... :(

Tohon Iidan haasteeseen en vastaa ainakaan vielä. Ei pysty, eikä kykene. Ehkä seuraavassa tekstissä. :D

Pesty karvaturri, ennen trimmiä



Vauhtiviiva trimmaus. Toinen sai kärsiä huvittuneista  ja tuijottavista katseista muutaman päivän, jonka jälkeen Eldasta tuli  kokonaisnahkile. :)

Käytiin mittauksessa  Kotkassa sunnuntaina. Maksiksihan tuo mitattiin. En tosin palauttanut kisakirjaa, joten mittaustahan ei hyväksytty. Tiedän toki että hyvin pienet mahikset on jos mediksi tuon saa, mutta pienikin toivonpilkahdus luo minulle toivoa asiasta. Kun ei kerran kisattu, niin mittaan sitten uudestaan kun lähdetään starttaamaan. Oikeastaan mittaus ei ollut mielestäni edes reilu Eldaa kohtaan, joten siksikään en hyväksyttänyt sitä. Mehän jouduttiin olemaan viimeisiä mittauksessa, koska ei kisattu. Mittauksessa oli myös espis Caruso, joka mielestäni oli ilman muuta medi. Kuulemma myös mediksi seuralla ovat mitanneet. Carusso meni siis ekana mittaukseen. Se seisoi paniikissa pöydällä olkapäät korvissa ja näin ollen 3mm yli maksin. Elda siis carusoa isompi ehkä n. sentin ja selkäpituudelta pitempi, joten näyttääkin näin ollen myös kookkaammalta. Meidän oli oikeastaan turha mennä edes mittaukseen, vaikka mitta näyttäisikin mediä, sillä eihän tuomari voinut päästää Eldaa mediksi, jos ei Carussoakaan. Elda oli mittauksessa aivan paniikissa. Heti pöydälle päästyä alkoi pari naista hyörimään ympärillä ja lääppimään toista. Aika hyvää syvä kyykkyä tuo pistelikin paniikissa, mutta oli  tosin kasassa ja nojasi minuun. Tuomari ei edes kertonut palon mitta näytti. Sanoi vaan ettei mediksi mene. Asia oli jo ns. päätetty ennen mittausta, koska Carussokaan ei mediksi mennyt. No nyt tietää ainakin mitä treenata. Nimittäin estekorkeuksia nostelemaan. Hyppytekniikkaa pitäisi päästä treenaamaan johonkin kurssille,koska itsellä siitä ei hajua ole. Ärsyttäähän asia tosin itseänikin kovasti, mutta säälittää  myös tuo pikkukoirani, joka joutuu hyppimään isojen koirien sarjassa, korkeilla esteillä. Minä koitan lohduttautua sillä , että oltaishan me oltu jo liian ylivoimaisia medeissä. ;) Haasteiden pariin siis! Kenellekköhän sitä seuraavaksi veisi mittauttamaan. Sen mukaan sitten valitsen myös kesällä  ne ensimmäiset kisamme.

Ajattelin masentuvani mittauksesta niin että treenaamiseen tulee taukoa, mutta päin vastoin sisua ja intoa treenata on entistä enemmän. :) Ainakin on asioita mitä treenata ja paljon. Nyt ei tarvitse pitää lupaustani toisen koiran hankkimisestakaan. :D Olin siis luvannut etten toista koiraa ole ottamassa ainakaan kahteen vuoteen, mikäli Eldasta tulee medi.  Eipäs tullut, joten toinen koira kehiin ja sassiin.  No vitsi vitsi.

Eilisissä treeneissä tuli tehtyä hienot tiikeri syöksytkin maahan (oikeasti plösäys mahalleen) kaikkeni antaneena. Oli tuo tekonurmipohja paljon miellyttävämpi vastaanottopohjana kuin hiekka, vaikka vaatteeet kivasti vihersivätkin. Eldakaan ei tullut ilkkumaan vaan nuolemaan naamaani huolissaan. Lohdutti kuulla että ratapätkä oli kolmossarja radan, sillä vaikka aika kivasti se menikin, niin vireheettä rataa ei ensimmäisellä päästy. (todellakaan) Oon ajatellu että kisaamaankaan ei voida mennä jos ei päästä ratoja läpi ensimmäisellä, mutta sainkin helpotuksekseni kuulla että usein radat mitä treenataan eivät ole ykkösten ratoja.
Tekniikkapätkällä aiheena olikin sopivasti takaaleikkaukset.  Treenattiin treeneissä maksin alimmalla korkeudella. Huomasin nyt selvästi myös sen minkä medeillä Elda pystyi korjaamaan. Jos pusken liikaa niin rimat tippuu, joten pitää vähän keskittyä tohon omaan ajottamiseen lisää ja antaa koiralle tilaa suorittaa.

Tiistaina kävin treenaamassa pelkkiä kontakteja. A sujui jo kivasti, joka näkyi myös torstainakin. Puomi ei suju edelleenkään. Kontaktit rupee olemaan muullatavoin aika hyvät. Lelun heittämiset ja kaiken laiset omat häiriöt Elda kestää, siis pysyy paikalla. Puomilla jää usein edelleen etutassut puomille eikä maahan.  hommia riittää. Lopuksi otin piristykseksi kuudella kepillä menoa niin että itse juoksen täysiä ohi. Jos juoksin irti kepeistä täysiä tai lähes täysiä ohi, niin sujui ihan mallikkaasti, mutta jos juoksin lähellä keppejä kilpailu oli Eldalle liikaa. pitää seuraavaksi treenata kahdellatoista kepillä niin että loppuun tulee ohjureita ja pakottaa kristian palkkaushommiin. :D

Kisaamaan ei voida vielä lähteä siksikään etten osaa päättää ohjauksia radalla, ainakaan fiksuja sellaisia. Hahmottaminen ohjauksen valinnassa ja siinä millä puolella olen on todellakin hakusessa. Kai nuo ajanmyötä hahmottuu minullekkin. Pitäisi  valita myös rohkeammin sylkkäreitä ja takaaleikkauksia, sillä monissa tilanteissa toimineet paremmin kuin erilaiset valssivariaatiot.







pitäisköhän lopettaa kontaktien treenaus ja ostaa tollaset. :D

Sainkin ladattua videoita tästä kännykästäni, joten muutama sellainen.
Kuono kosketuksen ensitreenejä sitten käteen koskettamisen jälkeen. (Mä lässytän mageesti tota purkkaa taustalla. :D)


Eldan mielestä muut eivät saa treenata pallolla.


Elda vuoden vanha gaselli. Tulevaa kesää odotellessa.

Huippu treeniviikonloppu takana. Paljon uusia juttuja mutta myös onnistumisia. Koira on ainaskin moisesta treenaamisesta puhki, mutta väsynyt koirahan on onnellinen. <3 Viikossa tuli viiden treenin putki, joka mielestäni on puolitoista vuotiaalle kovaa kyytiä. Treenit ainakin olivat monipuolisia.

Maanantaina Marian treeneissä treenattiin eteen irtoamista, joka sujui suht kivasti. Loppu aika treenattiinkin kontakteja, koska taas uutta ongelmaa tiedossa. Elda kestää aika kivasti sen että juoksen ohi ja jatka eteenpäin. Jos seuraava este onkin samassa tasossa kontakstin kanssa jolloin minä en jatkakkaa eteenpäin, niin Elda jää odottelemaan ja tarjoaa kontaktia värään kohtaan eli liian aikaisin. Eikä todellakaan tule täysiä kontakti paikalle. Elda ei kestä myöskään leluhäiriötä kontakteilla. Yleensäkkin kun viretaso on todella korkealla kontaktit rupeaa rakoilemaan joko se tarjoaa niitä liian aikasin tai tulee läpi.

Keskiviikkona käytiin treenailemassa itseksemme. Elda veti kunnon sikailutreenit. Hyviäkin hetkiä oli kuten pakkovalssit, takaakierrot ja eteen irtoamiset jopa renkaaseen sujuivat. Elda tais vetästä herneet nenään kun en palkannut sitä kun se meni tiukasta avokulmasta tokasta keppivälistä sisään ja monta kertaa vielä.Jos palkkaan kerran tollasesta niin se tekee sitä kokoajan. Sen jälkeen olikin Hirveetä sikailua keinulla, yritti vaatia ja varastaa lelua väkisin ja näykkäs muo ranteeseenkin kaikessa tohinassa. Ne treenit loppu sitten siihen... Vaikka koira toimi hirviömäisesti, niin silti toisaalta jäi hyvä mieli, koska onnistumisiakin tuli.

Torstaina Kssk treenit olivat myös melkoista sikailua Eldalta. Meillä on oikeesti jo jonkinmoinen ongelma A.lla. Oon muutamam kerran sanonu kontakti käskyn hiukka ajoissa niin luultavasti toi koira tarjoo kontaktia A:n päällä. Siis se toljotta A:lla ja minä juoksentelen pitkin kenttää kuin mikäkin tollo.  Mun on nyt vaan ruvettava ohjaamaan kädellä A:ta pitkin ja niin että ohjautuu käden mukana myös sieltä pois. Alunperin ja siis tähän asti oon  vään näyttäny ja huutanu A:n ja juossu täysiä ohi odottelematta koiraa, jolloin voi juosta irti ja kovempaa A:n ohi ja saan hieman etumatkaa. Tähän asti on onnistuinutkin hyvin, mutta ei enää. En tiedä mitä tehdä.

Takaa leikkaus ei myösään toimi. Tosin ei kauheasti sitä olla edes treenattu. Itse oon tosi epävarma siinä, ei siis kuulu suosikkeihin. Sekin täytyy tässä jossain vaiheessa opetella. Tajusin myös sen että Eldalla on noussut taas pykälän verran vauhti. sekä on entistä kuumempi. Jos vire on matala = kontaktit jees, mutta ns. kisa vire = kontaktit unohtuu? Niissä riittää treeniä. Keinulla ryysiminenkin on astunut myös kuvioihin, koska ennen Elda käytti päätä ja odotti kiltisti keinun laskeutumista, mutta nyt vaan suttastaan. Keinutilanteessa mun täytyy myös olla hieman rauhallinen, jotta Elda malttaa odottaa kontaktissa.

Olisi upeaa jos Elda osaisi levätä ja ottaa lunkisti silloin kun oma treenivuoro ei ole käynnissä. Päin vastoin hullu koirani yrittää singahdella hihnasta joka on kiinni tolpassa tai kädessäni. Eldalla iskee toi paimennusvietti kait sitten päälle kun toiset kiitävät ohitse. En viitsi joka välissä olla viemässä sitä autoonkaan. Kssk:n puolella on sen verran porukkaa ja molemmat puolet on käytössä, niin ei voi kävelyttää ulkolaitoja pitkin.Ei Elda siis mitenkään agressiivinen ole, mutta tahtois olla mukana hommissa.

Agilityn jälkeen mentiin vielä  pallopaimennustreeneihin.  Meidän ensimmäisiin. Mielestäni oli hyvä että treenit olivat agilityn jälkeen, koska Eldalla oli aika mukavan keskittynyt viretila. Oikeastaan tavoite mulla lähinnä tässä pallopaimennuksessa on, että Elda oppis työskentelemmän matalammallakin viretasolla ja käyttämään tota aivokapasiteettiiaan mikä sillä on. Eldaa ei tarvi ruveta kun namin kanssa temputtamaan niin vire on hetikatossa ja siinä kärsii naapurit ja Eldan keskittyminen.  Välillä Elda kävi tarjoilemassa kontakteja A:lla, mutta tajusi että vain pallon puskemisesta saa namia. Siinä vaiheessa kun piti katsoa malliesimerkkejä ja kuunnella ohjeita otin eldan siihen viereen ja pitelin pannasta. No Eldahan olisi tahtonut työskennellä ja tämä kamala odottaminen sai loppua. Siinä sitten taistelin kitisevän kakarani kanssa. Elda heittäytyy selälleen ja järsii ranteita, urputti, hakkasi tassuilla, raapi ym. kivaa. Tulee mieleen vastaava tilanne jossa äiti raahaa perässään lasta, joka hutaa ja hakkaa äitiään, koska ei saanut haluamaansa karkkipussia.
Loppuajasta keskustelin ohjaajan kanssa, joka antoi kotiharjotteluun vinkkejä. Samalla Elda esitteli puskemistaitojaa ja urputti nameja hyvistä suorituksistaan.  Itseasiassa parhaita ja oikeaan paikkaan sijoittuvia puskuja ne olikin. Minäkään kun en ollut vieressä hetsaamassa, joten koira sai ruhassa miettiä mitä pitää tehdä, jotta nami irtoaa.

Perjantai vietettiin jääkautta. Viikonloppuna Jänesniemen treenit, joten jos meinaan jotain nopeasti tehdä tolle sikailulle niin mielestäni ainut ja paras vaihtoehto. Pakko koska mun auktoritetti tainnut hieman lipsua tai ongelma on vaan yksinkertasesti se että hellin ja lellin tota koiraa likaa. Aivan likaa. Se on vaan tässä yhdenkoiran taloudessa semmosta että koira ei joudu jakamaan huomiota ja minä en voi vuorotella lällyttelyssä, joten lällyttelen tämän yhden ainokaisen piloille. Jatkossa täytyy yrittää olla antamatta kokoajan huomiota Riiviöllemme.

Jääkausi tuotti tulosta,sen verran hyvin että Jänesniemen treenit sujui mallikkaasti ja todella antoisat ne olivatkin. Kannatti satsata. :)  Sanoi muuten että kannattaa yrittää Eldaa mediksi, koska nähnyt kuulemma isompiakin medejä. Iteasiassa luulikin Eldaa mediksi. Antoi myös vinkin kenelle tuomarille kannattaa viedä. Katselinkin tossa hieman kisoja jossa  tämä kyseinen tuomari on tuomaroimassa. Täytyy yrittää hoitaa mittaus alta pois  mahdollisimman nopeasti, niin ei sitten enää päätä vaivaa. Voidaan sitten rauhassa treenata maksi korkeuksilla. Aika ihme olisi jos Eldasta vielä medi tulisi. Voi olla nyt sit kuitenkin näin että näyttelyt jää ja koira ajellaan nahalle. Käsiä vaan ristiin jos kerran vielä pienikin mahdollisuuden pilkahdus on Eldasta mediksi.

No sitten niistä itse treeneistä.
Lauantaina opeteltiin päällejuoksua ja ihmisnuolta. Elda on kyllä mukavan taipusa koira ja hommat sujuivat mallikkaasti. Ensin treenattiin koko ryhmä yksittäisillä esteillä, jolloin tuli samalla häiriötreeniä. Minua hiukka pelotti, että Elda lähtee paimentamaan muita, mutta likka teki töitä kuin pieni sika isojen joukossa. Okei tokana päivänä syöksähti muutaman kerran kelpien treeniä  häiriköimään.  Sitten yhdisteltiin tekniikoita radan pätkään. Kotiläksyksi lauantailta tuli sivuirtoamisen treenaamista. Ei olla harjoteltu sitäkään oikeastaan.

Tänään meillä aiheina oli pakkovalssit ja jaakotukset. Jaakotusta en ollut aikaisemmin tehnyt, pakkovalssia joo, mutta vain esteellä. Tehtiin siis pakkovalssit esteelle, kepeille ja putkeen. Ne meni meiltä aika hyvin. :) Kepeillä Elina antoi treenivinkkejä siihen että voin juosta koiran ohi ja silti Elda jatkaa pujottelua. Vaikeasti selitetty, mutta termit hukassa.  Sorry. Elda ei vielä kestä sitä että juoksen ohi ja ei kauheasti olla vielä treenattukkaa sitä. Ilmi tuli myös se, että jos palkka odottaa keppien päässä Elda varastaa ja ei pujottele loppuun. Ohjureita kuulemma loppupäähän ja alkuun ohijuoksua kuudella kepillä. Vierasta palkkaajaa keppien päähän jotta pystyn irrottautumaan ja palkkaaja näkee lintsaako koira. Elda sietää jo aika hyvin taakse jättäytymistä ja kepeistä irti sivulla juoksemista , mutta ei vielä sitä että mä juoksisin paria askelta enempää edellä. Jaakotus tosiaan oli uusi juttu meille. Tai nimi oli tuttu, mutta toteutus ei. Opittiin se ja sujuikin aikas mukavasti.

Tykkäsin Elinan tyylistä ohjata. Palaute ja ohjeet tulee heti kainostelematta ja antaa myös positiivista ja kannustavaa palautetta, jolloin treenaaminen on mukavaa. Koiraa palkataan mahdollisimman paljon ja halutaan luoda koiralle paljon onnistumisia.


Elda odottelemassa pallon puskemis kotitreenien alkamista.  P.s Sai tyytyä isoon palloon, koska 55cm ei löytynyt Kouvolan kaupoista.


Videotakin olisi treenistä ollut, mutta en jostain syystä saa ladattua videoita kännykästä koneelle ja kameran laturi katosi muutossa.

Mitä, Mitä?!?
Me päästiin Eldan kanssa alueelliseen valmennusryhmään!
Koulutus järjestetään kerran kuussa.
Ensin sanottiin ettei päästä. Siihen siis olin valmistautunutkin, koska en uskonutkaan kauheasti mahdollisuuksiimme päästä ryhmään. Varmasti hieman kokeneemmat harrastajat etusijalla ja varsinkin kilpailevat. Ajattelin kuitenkin kokeilla ja hakea, koska ainahan täytyy yrittää tunkea päätään jokaisesta ovesta sisään. Meillä siis ei ollut edes vielä ryhmää koko seurassa ja meikäläinen hakee jo alueelliseen valmennukseen. Tai oikeastaan tunnustan että liityin seuraankin samaisena päivänä, kun laitoin hakemuksen menemään. Nyt on kyllä hymy todella herkässä! Jes! Jes! Jes!

Ehkei Kiljukaula antanutkaan huonoa vaikutelmaa meistä ensi treeneissämme kssk:lla. Kiljuihan tuo, mutta esitti niin taitavaa menoa kun päästettiin koira tositoimiin. Ylpeä Kiljukaulan omistaja. <3

Mistäkö nyt aloittaisin kirjoittamisen.

Möllikisaura tuli korkattua Kotkan koiraystävien järjestämässä kisassa. Vaikka sinäänsä jäi hyvä mieli kisasta, niin kovasti harmitti että lähdettiin sinne edes. Silloinhan oli kovaa pakkasta. Kouvolassa -15. Katoin netin säätiedoista että Kotkassa ois -10, joten ajattelin että kyllä myö taretaan. No siellä olikin -14. Itsellä ei kovin hyvä fiilis ollut kun näpit oli aivan jäässä, varsinkin kun hanskat joutui ottamaan pois ohjaamiseen. Koiria oli älytön määrä ja kaikki oli hallissa sisällä. Ärsytti suorastaan kun ihmiset päästää ne koiransa toisten luokse kysymättä.. :/ Sieltähän se  elda sitten sai sen kennelyskän. ainakin luultavasti, koska oireet alkoi kolmepäivää sen jälkeen. Normaalistihan en päästä nuuskimaan muita koiria kun treenataan, koska tahdon että koira tietää ettei sillon keskitytä muihin koiriin vaan hommiin. Siellä ei voinut oikein välttyä kosketuksilta.  Tai oikeastaan ei nyt satavarmaa ollu oliko se kennelyskää, mutta epäilen että oli, koska sitä kovasti liikkeellä nyt. Eldalla oli oikeastaan kurkunpään ja keuhkoputken tulehdus ja sai siihen antipiotit. Oli aika rouhea tuo kurkku loppujenlopuksija mäkin tein vähän virheen kun en heti tajunnut että se oli sitä ja lähdettiin reissuun Helsinkiin. Ensin matkustettiin junalla Helsinkiin ja siellä bussilla siskoni luokse. Jouduttiin istumaan Helsingin päässä  KAKSI TUNTIA  bussissa huonon kelin ja niiden kauheiden ketjukolareiden vuoksi. Hyväähän se tekee koiralle istua kylmällä lattialla kaks tuntia. normaalisti siis tossa matkassa kuluisi puolituntia. Seuraavana yönä se yskä paheni .Saman aikaisesti kun oireet alkoi, niin Elda oli murtautunut makuuhuoneeseemme ja todistusaineistona tästä löysin pureskeltut kuulokkeet sängyltä, joten luulin että se röhi kurkkuun takertuneita kuulokkeiden palasia. Sääliä ei silloin siis kovinkaan paljon herunut piskille. Tulee kyllä huono omatunto noista omista valinnoista ja siitä minkälainen koiran omistaja oikein olen. Ensin vie koiransa kisaamaan hytäävään pakkaseen, koska itsellä niin kova into päästä testaamaan taitojamme, sitten syyttää koiraa puretuista kuulokkeista ja ei tajua että koira onkin kipeä. Rahaa koiraa junassa ja bussissa ja lenkittää normaalipituisia lenkkeijäkin. Tyhmä minä!

No niistä kisoista sen verran kuitenkin vaikka en viitsisi edes kovinkaan miettiä niitä. Oppia saatiin paljon kuitenkin tai mitä pitäisi opetella. Paremmin oikeastaan meni tuo kisaavien rata kuin se helpompi. Katsoin radan kun estekorkeudet oli medien ja en tajunnut että tokihan muuri on korkeampi maxeilla. Niin myöhän ei oltu vielä hypätty ollenkaan maxien muuria! Jaiks! No ohihan se tuli siitä, tosin ajattelin etten rupea sitä varmistelemaankaan vaan menin kun muutosta ei olisi ollut. no sitä en  tiedä oliko hyvä valinta tuo kun kerran ohi tuli. Siinä helpommassa radassa nyt ei mitään ihmeelistä ollut. Saatiin hyvin treenattuu putki-irtoamista ja hyvinhän nuo onnistuivat. Ekalla radalla eldalla vire ei ollut se paras, joten esim A: tuli vähän varoen. Vaikeammalla radalla vire oli sitä omaa Eldaa ja ihan eri meno oli päällä. Tossa näkee että kokematon koira  ( ja emäntä) reagoi uusiin tilanteisiin, joten sen puoleen pitäis päästä enemmän möllikisoihin niin sais harjoteltuu erilaisia kisatilanteita. Kisarata meni oikeastaan tosi kivasti. Kontaktit halusin ottaa varmanpäälle, joten sijoittuminen ei ollut mitenkään tärkeätä. Kepit meni superhyvin! :)

Kuukauden tauko on nyt pidetty ja taas ollaan treenikunnossa. Kipeenä ollessaan tuli hieman turhankin paljon lällyteltyä Eldaa ja sen myötä sekin yritti ottaa lisää omia valtuuksia. Koiran pitäminen pakkolevossa on kauheaa. Tulipahan sentään opetettua muutama uusi temppu Eldalle. Naapurit varmaan tosi innoissaan temppukoulustamme. Koira ja emäntä huutavat kilpaa. :DSiis tolle piskille on vaikee opettaa noita temppuja. Siis tyhmä se ei ole, mutta se kiihtyy vaan niin super helposti. Elda on niin malttamaton ja jos se ei hoksaa temppua heti, niin se alkaa huutamaan, rääkymään ja haukkumaan. Jossain vaiheessa minä kiehahdan ja sitten me huudetaan kilpaa. Itse en välttämättä tätä kovaäänistä yhteistoimintaamme huomaa, mutta Kristian joutuu usein puhaltamaan pelin poikki jotta vältymme häädöiltä. Niin ja miks mä aina keksin ruveta opettamaan temppuja illalla tai sunnuntaina. Onneks sairasloman aikaan sattui samaanaikkan kovien pakkasten kanssa, ja koeviikollakaan meikäläinenkään ei voinut paeta treenaamaan vaan oli pakko antautua lukemiselle.

Ollaan alotettu nyt  treenaamaan myös kssk:lla.  Emännällä kuin koirallakin syyhysivät tassut ja kädet jo treenaamaan. Oltiin nyt ensimmäistä kertaa uudessa treeniryhmässä. Mentiin hallille bussilla, koska Kristian oli työhaastattelussa Turussa, olin siis autoton. Ainakin tuli kunnon alkulämmittelyt pohjalle, kun olin katsonut treeniajan väärin. Treenaajia oli todella paljon, itse kun olen tottunut Homeetalla treenaamaan 2-3 koiran ryhmissä. Sain kyllä hävetä koiraani silmät päästäni. Se huusi kentän laidalla kuin hyena ja yritti hyökkäillä kentälle muiden suorittaessa ratojaan. Maxithan joutuivat tietty odottamaan että minit ja muut meni ensin ennenkuin voitiin nostaa rimojen korkeuksia. Molemmilla hallipuoliskoilla oli harjoitusta, joten koiraa ei voinut kävelyttää laitoja pitkin ja en saanut sitä sinne autoonkaan rauhottumaan. Ettäs tämmönen uusi treeni tulokas. Kiljukaula toimi ainakin oivana häiriöharjoitteena muille ja onnistuikin siinä aika hyvin. Sitten kun meidän vuoro viimein koitti, niin Piskini paiski töitä älyttömällä motivaatiolla ja tarmolla. Ei enää tarvinnut kyllä hävetä. Piiloputkiin irtosi upeasti ja keppejä pisteli menevään todella sukkelaan, eikä ottanut yhtään häiriötä vaikka jättäydyin tai kuljin kauempana sivulla. Olin siis todella yllättynyt siitä että pystyi aika paljonkin olemaan irti kepeistä, sillä ei oltu juurikaan sitä vielä harjoiteltu. Täytyy myöntää kyllä tyytyväisyyteni Kiljukaulaani kohtaan. On se vaan niin hyvä! On kyllä suuri etu, että on noin motivoitunut työskentelijä tuo Piskini. Siis työ on sille kuin puoliruokaa, ja onhan se myös kiva harrastaa kun näkee että koira oikeasti nauttii tekemisestä.

Aloitetaan ens torstaina myös uusi harrastus nimittäin pallopaimennus. Se on taktikoidusti ja sopivasti agitreenien jälkeen, joten jospa pahimmat energiat ois saatu tuhottua ja Kiljukaula keskittyisi enemmän ylikuumentumatta hommaan. Täytyy ostaa jumppapallo ja ruveta opettamaan kuonokosketusta. Ollaan oikeastaan aloitettu jo opetus käteen kosketus ja hiemaan oveenkin. Oven Piski kyllä avaa tassulla, joten ajattelin että ovi ei ole välttämättä paras paikka kuonokosketuksen opettamiseen. Tarkoituksena pallopaimennuksella on  kehittää Eldan keskittymis kykyä, koska se vaatii hiukka vielä hiomista. :D Saa nähdä kuinka kauasn pallo pysyy ehjänä Kiljukaulan käsittelyssä.

Tälläinen on oma pikku Kiljukaulani: Pakottaa tahtoonsa keinoilla näillä monilla,  Tahtoo rakastaa niin kovasti, mutta välillä turhankin rajusti, jos rakkauden tunnustukset  ei kelpaa niin pussaataan sitten vaikka väkisin. Niin rakas Kiljukaulani

Tuli oltua taas tuolla Turun seudulla  agilityviikonlopussa. Tällä kertaa Nooran koulutuksessa. Oli muuten aika luksusta treenata lämmitetyssä hallissa. :) Siskon luona ensin pejantai yö ja siitä Kaarinaan lauantai aamuna treenaamaan. Yövyttiin Eldan kasviksen hoteissa ja sunnuntaina sitten toinen setti. Oli antoisaa ja mukavaa! Paljon taas oppi uutta vaikka ei kovin pitkälle radoilla päästy etenemään. Uutena opeteltava tuli okserieste. Ei oltu ennen menty ja itseasiassa on myönnettävä etten tiennyt että sellaista edes on agilityssä. Jaakko kyykky oli myös uusi ohjaus, jota ei paljon ehditty kuitenkaan treenata. Sen lisäksi kotitehtäväksi tuli takaakiertoa. Pitää taas vahvistaa sitä, koska välistä veto on aika vahvana ja Elda ei kestä jatkaa toisenkin esteen kiertämistä takaa jos itse irtoan, enkä saatakkaan perille asti. Oon oikeastaan itse tiedostanut propleeman ja sitä pitää nyt ruveta vahvistamaan. Muutenkin pitäis enemmän jättää palkka odottamaan, eikä aina heittää kädestä. Hyvä asia on se että  Elda palkkautuu maassa olevasta lelusta ja kestää mun liikkeen poispäin silloin. Mulla on kovasti tehtävää ton ajotuksen kanssa. Yleensä olen myöhässä ja nyt taas olin välillä liian ajoissa. Kiitokset Eldalle siitä, että se jaksaa toistoja vaikka kuinka kun minä en osaa ja  se on silti vaan innoissaan tekemässä uudestaan. Hyvä koira! Niin ja Elda sai kehuja Nooralta, että on joustava ja hyppää hyvin.

Maaliskuussa ois tiedossa Janitan koulutus viikonloppu, mikäli opiskelija pudjetti antaa myöten. :D

Oltiin muuten loppiaisena Homeetan hallilla Heli Nuorivuoren koulutuksessa. Tykkäsin tosi paljon ja sain hirveesti uutta apua ohjauksiin. Rupean kyllä käymään niissä aina kun tarjolla. Muut tais olla kisaavia siellä, mutta ainakin meidät toivotettiin tervetulleeksi seuraaviinkin koulutuksiin, joten meinataan ängetä. Kuulemma keväällä on ehkä joku pidempikin koulutusputki. Mentiin niissä treeneissä ensimmäisen kerran keinu rataan yhdistettynä. :) Ohjeeksi sain että pitäisi tehdä pidempääkin rataa välillä, että oppisin niitä ajotuksia. Ongelma vaan on se, että ehdin sössimään jo alkuvaiheessa, joten ei ehditä koskaan pitkälle. :D

Olisi kiva päästä kaksikin kertaa viikossa ohjatusti treenaamaan. Homeetalla ei ole varaa kaydä kahta kertaa viikossa ja taas seuralla on niin täyttä. No koitetaan itsekseen Eldan kanssa käydä sähläämässä ja lisäks niitä Helin koulutuksia päälle.

Yövyttiin tosiaan Eldan kanssa viikonloppuna Tarun luona. Kiva taas seurailla Eldan laumakäyttäytymistä. Eldasta ilmeni taas julkeita piirteitä. Se on kyllä melkosen röyhkeä ja ahne piski. :D Ajoi Gimman ruokakupilta ja meni syömään sen ruokia. Kuulemma kukaan ei ole aikaisemmin saanut ajettua sitä ruokakupiltaan. Elda oli jo aikaisemmin saanut oman ruokansa, mutta ahmatille ei riittänyt vaan kärkkyi muiden sapuskoja. Semmonen velmu se kyllä on! Se ei ikinä haasta riitaa kenenkään  kanssa vaan on enemmänkin sovittelevaa aluksi, mutta hetken kuluttua kun se on tsekkaillut tilannetta, niin rupeaa nostelemaan asemiaan. Eldasta kyllä näki, kuinka se nautti laumassa olemisesta. Toiset olivat väsyneitä treenaamisesta ja olisvat tahtoneet levätä, niin tää yks vaan härnäs niitä leikkimään.

Reissun päätteeksi onnistuin  ajamaan auton etupuskurin penkkaa päin kotipihassa. Siis kotipihassa!  Tuli joku halkeama... Jaiks! Olin kertomatta asiata, mutta aamulla jäin kiinni...